S2

Hatanpään lukion S2 opiskelu on aina mukavaa meille, koska siellä voi tehdä ihan mitä vaan vapaasti. Puhutaan kaikista mitä ei voida puhua muualla. Keskustellaan eri asioista. Siellä on myös aika rento, koska ei tule melkein ikinä läksyjä.

S2:ssa löytyy AINA tosi sosiaalisia, mukavia, iloisia opiskelijoita.

S2:ssa käydään retkeillä ja elokuvissa, siellä on aina mukava ja hauska olla.

S2 opettajat ovat aina kilttejä ja saavat meidät tykkäämään  suomen kielestä.

S2 opiskelusta on aina hyötyä.Kuva

Suomi toisena kielenä (s2)

”S2:n tunti on tarkoitettu oppilaille, joilla on äidinkielenä muuta kuin Suomi.

S2:n tunti tarjotaan ala- ja yläasteella ja myöskin lukiossa. S2:n tunnin tarkoituksena on kehittää oppilaan monikielisyyttä. Oppilaat, jotka tulevat näihin tunneille ovat pääosin ulkomaalaisia. Tunneilla voi olla oppilaita jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta heillä on äidinkielenä jotain muuta kuin suomenkieli. Monikielisyyden syynä on esimerkiksi, että vanhemmat ovat tulleet Suomeen ulkomaista ennen lapsen syntyä tai oppilaan toinen huoltaja on ulkomaalainen ja toinen on suomalainen.

Kaikissa lukioissa ei tarjota S2:n tunteja, mikä on mielestämme aika törkeä. Kesken koulupäivän oppilas voi joutua matkustamaan toiseen kouluun, koska omassa koulussa ei tarjota S2:n tuntia, mikä on aika rankkaa oppilaalle. Oppilas tulee myöhästelemään tunneilta, koska hän vaihtaa koulua kesken päivän ja joutuu menemään omaan kouluun jatkamaan koulupäivää.

S2:n opettajat ovat todella hyviä, hauskoja, ymmärtäväisiä ja auttavia. He mielellään auttavat läksyjen tekemisessä ja tehtävien ymmärtämisessä.”imagesCASUQMN4

Kirjoittajat ovat Hatanpään lukion S2-opiskelijoita.

Me S2-opiskelijat

”Ryhmässämme pidämme eniten mahtavasta luokkahengestä. Apua saa sekä opettajilta että muiltakin oppilailta. Käymme aina hyödyllisiä keskusteluja tunnin aikana, jossa jokainen oppilas saa kertoa mielipiteensä, joka on myös suuri etu puhekielen kehittämiseen. Teemme oppimista edistäviä kirjoitelmia sekä tehtäviä. Mahtavinta ovat opettajamme, auttavat aina mielellään ja jaksavat aina kannustaa. Saamme apua vaikka asia ei koskisikaan äidinkieltä. Saamme apua täydentämään muiden aineiden kursseja. Opettajat pysähtyvät aina pienempääkin yksityiskohtaa selostamaan tarkemmin, myös yksittäisiä sanoja. Odotamme kaikki innolla koska s2 tunti alkaa, suuri helpotus rankan koulupäivän kesken. Tunneilla on rento tunnelma, teemme tehtäviä mutta nautimme siitä. Keskustelemme paljon. Tuntien kohokohdat ovat mahtavat projektit. Teimme helmikuun lopussa oman äidinkielen päivä. Kiertelimme luokissa kertomassa omista äidinkielistämme, jonka jälkeen pidimme juhlasalissa bufetti. Halukkaat saivat tuoda ruokia, jotka ovat oman maan kulttuurista, ja koko koulu sai maistella hyviä ruokia ja makeisia. Saimme paljon positiivista palautetta opettajilta sekä oppilailta. Oli mahtava päivä! Ja jälleen kerran rento ja mukava päivä.”

s2kuva

Kirjoittajat ovat Hatanpään lukion S2-opiskelijoita.

”Kuin olisi kotiinsa tullut”

Eräänä kuulaankirpeänä tammikuisena iltapäivänä Hatanpään lukion käytävillä tepasteli orava. Ei tammenterhoa etsien eikä pesänpaikkaa hakien, vaan hieman ihmetellen ja mieli haikeana – aivan kuin vanhoja kaipaillen. Mikään tavanomainen kurre tämä ei ollut: hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi Pirkanmaan yhteiskoulusta.

Joukko ensimmäisiä Pirkanmaan yhteiskoulun (nyk. Hatanpään lukio) ylioppilaita koki opinahjonsa yhteishengen niin vahvaksi, että he päättivät pitää yhteyttä vielä Gaudeamuksen veisaamisen jälkeenkin. Oravakerhoksi nimetty, vuosina 1965-1966 valmistuneista ylioppilaista koostuva poikajoukko kokoontui ensimmäisen kerran kolme vuotta lakkiaisten jälkeen. Tänä vuonna perinteinen loppiaiskokous järjestettiin siis jo 46. kerran.

Useimmiten kokouspaikkana on ollut Tampere tai Helsinki, mutta kauemmaskin on toisinaan lähdetty. Tutuiksi ovat tulleet Pirkanmaan ja muun Suomen lisäksi myös naapurimaat ja Keski-Eurooppa. Oravakerhon kokouksissa on musisoinnin, menneiden muistelun ja vapaamuotoisen seurustelun lisäksi aina jokin virallisempi osuus, sillä oravakerholaiset haluavat joka vuosi päästä kokemaan jotakin uutta ja elämyksellistä. Esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa he kävivät tutustumassa nykyaikaiseen hyvinkin automatisoidusti toimivaan haapajärveläiseen navettaan. Menneinä vuosina oravakerholaiset ovat vierailleet muun muassa VTT:n tielaboratoriossa ja Moselin laakson kylpylöissä.

Oravakerhoa koossa pitävänä liimana toimii veljeys. Toisten arvostaminen ja kunnioitus, yhteiset arvot, isänmaallisuus ja vahva elämänhalu lujittavat oravaveljien sidettä yhä vahvemmaksi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja terveyskin voi pettää, mutta ”veljeä ei jätetä” on ohjenuora, jota oravakerholaiset pyrkivät aina noudattamaan. Jos joku veljistä sairastuu ja joutuu jäämään kokoontumisista pois, käyvät muut erikseen tervehtimässä toveriaan. Kenenkään ei anneta pudota joukosta.

16-henkisen ryhmän jäsenet ovat aikoinaan lähteneet pesästä ja kierrelleet suuressa maailmassa, mutta lähes kaikki ovat palanneet lopulta sinne, mihin veri vetää – Pirkanmaalle. Myös entistä oppilaitostaan jokainen oravakerholainen muistelee lämmöllä. Jotakin selittämätöntä taikaa Hatanpään lukiossa on. Lukiossa on aina tähän päivään saakka säilynyt hyvä tiivis yhteishenki, jonka ansiosta jopa lähes 50 vuoden takaiset ylioppilaat tuntevat heti olevansa samalla aaltopituudella nykyisten lukiolaisten kanssa. Kuten oravakerhon ”kunniaylipääsihteeri” Erkki Nikkanen totesi Hatanpään lukion pääovista sisään astuessaan: ”Kuin olisi kotiinsa tullut”. Maailma muuttuu, mutta Hatanpään lukio pysyy.

Oravakerho Haapajärvellä

Tänä vuonna Oravakerho kokoontui Haapajärvellä. Kuvassa Oravakerhon logolla varustettua mukia pitelee Haapajärven kaupunginjohtaja Juha Uusivirta.

Yhden opiskelijan tarina

”Pari vuotta sitten olin valinnan edessä: lukio vai ammattikoulu? Olin täysin varma, että haluan ammattikouluun, koska mikään lukio ei minua kiinnostanut. Juuri ennen yhteishakua mieleni muuttui, kun vahingossa eksyin Hatanpään lukion nettisivuille. Siellä oli paras näkemäni kurssitarjonta ja kaiken lisäksi uusi musiikkiteatterilinja. Valinta oli tehty. Lukio. Hatanpään lukio.

Ensimmäinen kuukausi tuntui pitkältä, ihan kuin olisi mennyt kokonainen kouluvuosi. Jokainen päivä oli täynnä jotakin uutta. Ykkösten tutustumisretki Viikinsaarelle, musiikkiteatterilaisten leiri täynnä hauskuutta ja musiikkia… Kaikki opettajat ottivat uudet oppilaat iloisesti vastaan ja pitivät sellaisia oppitunteja, että jopa tylsimmistä aineista tuli suosikkeja. Lukio ei tuntunut yhtään rankalta, mutta arvosanat vain paranivat koko ajan. Heti ensimmäisenä päivänä sain ystäviä, joiden kanssa olen edelleenkin. Oikeastaan tutustuin lähes jokaiseen HaLulaiseen. Kukaan ei jäänyt yksin enkä ole kertaakaan nähnyt, että jotakuta kiusattaisiin. Yllätyin, että opettajat muistavat aivan kaikkien opettamiensa oppilaiden nimet. Oppitunneilla oli niin kiva käydä, että jaksoin herätä kouluun joka aamu ja menin iloisena opiskelemaan. Tajusin olevani oikeassa paikassa.

 Ennen minun koulukäyntini ei todellakaan ollut niin kivaa. Opiskelin todella isossa koulussa, jossa oli paljon oppilaita. Puoliakaan heistä en tuntenut, ja vielä suurempi osa heistä ei tuntenut minua. Niin suuressa koulussa oli vaikea löytää paikka sellaiselle, joka ei helposti saa ystäviä. Oppitunneilla jäin lähes näkymättömäksi. Opettajat eivät aina ehtineet auttaa minua, koska avunpyytäjiä oli liian paljon. Koulussa oli paljon yksinäisiä, syrjittyjä ja heidän selkeitä kiusaajiaan. Todella moni halusi päästä sieltä pois johonkin parempaan paikkaan. Sellaiseen paikkaan kuin HaLu (vaikka eivät sitä ehkä vielä tienneetkään).

 Tähän saakka Hatanpään lukiossa opiskelu on ollut lähes täydellistä! Hyvä ilmapiiri, kivat opettajat, todella paljon musiikkia ja erilaisia projekteja. Opiskelun lisäksi täällä tehdään myös erilaisia matkoja ulkomaille sekä paljon pieniä retkiä. Näin hyvässä paikassa arvosanatkin ovat nousseet koko ajan, vaikka taso onkin vaativa. Muut oppilaat ovat myös ottaneet minut todella hyvin vastaan, vaikka olenkin ulkomaalainen. Kertaakaan ei ole keneltäkään tullut mitään haukkuja tai muita rasismin osoituksia. Täällä on myös muita ulkomaalaisia, ja meille on järjestetty kivoja S2-tunteja, joilla vahvistamme kielitaitoamme sekä tutustumme toistemme kulttuureihin. Kaikilla asiat menivät todella hyvin, kunnes…

 Muutama viikko sitten sain kuulla meidän lukiomme lakkauttamisesta. Helpotuksena kuitenkin tuli se, että asiaa ei ole vielä päätetty. Aamulehteen tullut juttu oli todennäköisesti suoraan niiltä, jotka päättävät Tampereen raha-asioista. Se tuli juuri ennen yhteishakua, mikä on todella epäreilua. Ajatus siitä, että lukio, jossa löysin itseni, lakkautetaan, tuntuu todella kauhealta. Kaupunki ei säästä mitään ottamalla meiltä lukiomme pois. Eikä siinä edes ole mitään järkeä, koska kaupunki ei sillä säästä yhtään mitään. Esimerkiksi kaikille studiolaitteille ei enää löydy käyttöä. Ajatus lakkauttamisesta on mielestäni todella turha!

 Ennen meidän lukiomme yhteishenki on ollut muutenkin hyvä, mutta viime aikoina se on parantunut vielä entisestään. Yhteinen ongelma, jolle täytyy etsiä ratkaisu, on yhdistänyt meitä kaikkia, ja HaLun opiskelijoista on tullut kuin iso perhe. En ole vielä ikinä tuntenut kuuluvani porukkaan niin hyvin kuin nyt. Olen täysin varma, etten ole ainoa. Toivottavasti se, joka haluaa säästää lakkauttamalla Hatanpään lukion, on ihminen ja ymmärtää meitä. Kaikki eivät vain valitettavasti tiedä, kuinka hyvä paikka HaLu on. Mutta me tiedämme ja varmasti taistelemme loppuun asti lukiomme puolesta!”

 – I, 18.2.2014
Kirjoittaja on Hatanpään lukion opiskelija.

Aila Dündar-Järvinen: Olisi lyhytnäköistä lakkauttaa Hatanpään lukio

Aamulehti 13.2.2014 Lukijalta: Aila Dündar-Järvinen

Aamulehti 13.2.2014 Lukijalta: Aila Dündar-Järvinen

Aamulehden Lukijalta-palstalla julkaistiin eilen torstaina 13.2. kaupunginvaltuutettu Aila Dündar-Järvisen mielipidekirjoitus. Dündar-Järvisen mukaan Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä vastustaa Hatanpään lukion lakkauttamista.

Kuvasta kiitos Pia Hakalalle. Suurenna kuva klikkaamalla!

13CD:n bändikonsertti 31.1.2014

Lakkautushuhuista huolimatta lukiomme toiminta jatkuu normaalisti. Esimerkiksi musiikkilinjalaiset järjestävät tasaisin väliajoin erilaisia konsertteja ja tapahtumia, joista kuka tahansa pääsee halutessaan nauttimaan.

Tammikuun viimeisenä perjantaina lavalle nousivat ensimmäistä kertaa lukiomme 1. vuoden opiskelijoiden muodostamat bändit. Illan aikana kuultiin versioita muun muassa Oasiksen, Kelly Clarksonin ja Hanoi Rocksin tuotannosta.

Bändikonserteista ja muista lukiomme opiskelijoiden järjestämistä tapahtumista tiedotetaan Hatanpään lukion Facebook-sivulla, josta voit tykätä täällä!

OneRepublic – Counting Stars

The Kooks – Naive

Videot: Tanakid Kawicha

Lukiolaisten mielenilmaus 30.1.2014

Kuva: Tuomas Kaks-Elo

Kuva: Tuomas Kaks-Elo

Joukko Hatanpään lukiolaisia järjesti torstaina 30.1.2014 mielenilmauksen, joka huomioitiin laajasti myös mediassa. Alla lukiolaisten kommentteja sekä linkkejä uutisiin.

”Minun mielestäni Hatanpään lukio on suuri sydämeltään. Sisällä on enemmän kuin miltä se fyysisesti näyttää ulkopuolelle.” – Josefiina Sinervo

”Hatanpään lukio on ensimmäinen koulu, jossa olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Yhteishenki on huolehtivainen ja rakastava.” – Jaakko Kankaala

”Minun mielestäni se ei ole pieni, vaan juuri sopivan kokoinen.” – Helmi Lind

http://yle.fi/uutiset/mielenilmaus_hatanpaan_puolesta_multa_vietiin_jo_ylaaste_alkaa_vieko_lukiotakin/7061070

http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194871021744/artikkeli/lukiolaisten%20mielenilmaus%20tunneliin%20yli%20100%20miljoonaa%20400%20oppilaalle%20ei%20miljoonaa.html

http://www.pirkanmaanpaiva.fi/uutiset/18446-opiskelijat-emme-halua-hatanpaan-lukion-lopettamista

Opiskelijalta: Pienen lukion puolesta

”Luin aamulehdestä jälleen yhdestä säästöideasta, joka kohdistui Hatanpään lukioon. Olen itse käynyt kyseisen lukion, ja suorastaan tyrmistynyt tällaisesta ideasta. Kyseinen lukio on remontoitu muutama vuosi sitten ja sen tilat ovat huippulaadukkaat. Hatanpään lukio on kooltaan Tampereen muihin lukioihin suhteutettuna pieni, mutta tämä kokopuoli siitä tekeekin niin hyvän. Heini Väisäsen hiljattain julkaistun lukiovertailun mukaan Hatanpään lukio on peräti Suomen paras. Miksi?  Koska se on sopivankokoinen.

Lukio-iässä oleva nuori on suuren murroksen partaalla. Uusi opiskelupaikka on uusi mahdollisuus, mutta samalla stressin tuoja. Lukio-opiskelu vaatii opiskelijalta itseltään paljon enemmän ponnisteluja kuin peruskouluopetus. Olen omin silmin nähnyt, miten monilla yläasteaikaiset kiusaamiset, ja yksinäisyys kärjistyvät lukiossa masennukseksi. Vaikka lukiossa alkaa uusi elämä, mieli voi silti pysyä synkkänä. Tässä kuvaan astuu pienen lukion hyvät puolet.

Hatanpään lukiossa muut opiskelijat ja opettajat huomaavat, jos jollain ei mene hyvin. Jos koulumenestys laskee, tulee poissaoloja tai vetäytyy yksin nurkkaan istumaan. Koska opettajat ja opiskelijat tuntevat toisensa, on tällaiset seikat mahdollista huomata. Yksinäisiä ja surumielisiä nuoria ei jätetä yksin, vaan heidän ongelmaansa pyritään löytämään apua.

Pienessä lukiossa apua on saatavilla. Psykologille on helpompi päästä, kun sama psykologi ei joudu hoitamaan 600 opiskelijan huolia, opettajilla on aikaa kuunnella opiskelijoita, ja kanssaopiskelijoiden kasvot ovat tuttuja, joka helpottaa lähestymistä ja avunpyytämistä.  Koen, että Hatanpään lukio pystyy kokonsa ansiosta pitämään huolta opiskelijoistaan paremmin kuin isot massalukiot pystyvät.

Kokonsa ansiosta Hatanpään lukiossa on äärimmäisen hyväksyvä ilmapiiri, eikä kenenkään tarvitse olla yksin, ellei sitä itse välttämättä halua. Hatanpään lukiossa kaikki opiskelijat ovat samalla viivalla, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen tullakseen esille. Esiintymislavalle saa nousta kuka tahansa ja niin sanottua ”eliittiä” ei muodostu. Juuri tämä hyväksymisen ilmapiiri, ja pieni koko tekevät siitä täydellisen lukion kenelle tahansa. Siellä ei tarvitse pelätä, että hukkuisi massaan, vaan saa omana itsenään luoda uuden alun rankkojen yläasteaikojen jälkeen. Apua saa kaikkeen, mihin kokee sitä tarvitsevansa.

Onko tällaisen pienen, mutta toimivan lukion lakkauttaminen sittenkään hyvä idea? Itse 700 oppilaan yläasteelta Hatanpään lukioon siirtyneenä en sen puolesta liputtaisi. Pienessä lukiossa syrjäytyminen voidaan helposti estää. Yksikin syrjäytynyt nuori maksaa opetusministeriön mukaan yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Miettikääpä, kun syrjäytyneitä tulee useita? Siinä kohtaa yhden miljoonan säästö ei paljoa paina, ja pienen lukion säilyttäminen taitaa olla viisaampi ratkaisu.

Joillekin iso opinahjo ei vain sovi.  Pieni lukio on opiskelijan oppimisen, itsetunnon, ja avunsaannin kannalta paras mahdollinen valinta, eikä sellaisesta pidä luopua missään tapauksessa.”

– Laura Aspelin, 24.1.2014
Kirjoittaja on Hatanpään lukion entinen opiskelija